Serious, beautiful business

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On tässä ilmoja pidellyt. En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se taitaa olla hyvä puheenavaus silloin, kun ei ole muutakaan sanottavaa. Istun posket helottavina residenssimme keittiössä ja katson viimeviikkoisia matkakuvia läpi. Nyt olemme vallan lomailemassa akselilla Saksa, mutta viikko sitten vaelsin vielä Alankomaita ja Belgiaa työmatkatarkoituksella.

Teen päivätöitä tuottajana kuvataiteen parissa ja matkan aikana näki jos jonkunmoista installaatiota ja studion nurkkaa. Hikiset mutta kiinnostavat palaverit jäi ikuistamatta, mutta eniten jälkikäteen inspiroi kaikki kontekstistaan irrotetut muistokuvat. Nämä toden totta kultaavat muistot raskaista työpäivistä ja jäljelle jää vain valoisaa tilaa ja väripaletteja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupunkikohteina olivat matkan aikana Amsterdam, Maastricht ja Bryssel. Brysselissä ehdimme vierailla jo kesän 2013 reilillä (stooria täällä), mutta kahteen muuhun paikkaan en ollut ennen jalallani astunut. Maastrichtiin en saanut muutaman tunnin vierailun aikana kunnolla tarttumapintaa, mutta Amsterdamista nousi huippufiilikset. Matkat taittuivat pyörällä joutuisasti, kaupunkikuva oli sympaattista ja jopa kylämäistä, ja rakennukset kauniita. Tänne tahdon uudestaan ajan kanssa, ilman työvelvoitteita.

Harvassa on ne paikat, joihin en tahtoisi uudestaan. Elämän hienoja mutta yhtäaikaisesti julmia totuuksia.

Viikonloppu lähestyy. Vielä jaksaa hetken koulu- tai työpöydän ääressä. Skararambaa!

- Henriikka

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI

Kevään paras taidenäyttely

IMG_2904 (kopio)

Puuhailen päivätöikseni kuvataiteen tuottamisen parissa. Rakastan sitä. Saan nähdä kuinka näyttelyt valmistuvat ja taiteilijat saavat työnsä valmiiksi ja yleisön nähtäville. Ihailen koko prosessia, sen hiljalleen kiihtyvää vauhtia ja jälkeen päin jopa viimeisiä juoksupäiviä. Valmiit näyttelyt kuitenkin kruunaavat kaiken, kun katsoo teoksia ja duunin päätökseen saaneita taiteilijoita. Sitten nostetaan maljaa ja hengähdetään. Ennen kuin seuraava näyttely koittaa.

Olen ollut kolme kevättä peräkkäin tuottamassa Kuvan Kevättä, Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyä. Tänäkin vuonna kokonaisuus on ilmiömäinen. 37 taiteilijaa, jotka tuovat kolmeen näyttelytilaan maalauksia, videoteoksia, valokuvaa, taidegrafiikkaa, veistoksia, installaatioita ja esimerkiksi performanssia.

10308320_567205806728883_1520354925666110567_n (kopio)1981941_559468757502588_5902745602831443392_n (kopio)

Näyttelypaikkoja on kolme, joista kaksi ensin kirjoitettua sijaitsevat vieretysten samassa Merikorttelin kiinteistössä:
Kuva/Tila, Merimiehenkatu 36 C (sisäpiha), 1. krs, 00150 Helsinki
Lisätila, Merimiehenkatu 36 B (sisäpiha), 3. krs, 00150 Helsinki
Galleria FAFA, Lönnrotinkatu 35, 00180 Helsinki

Näyttely on auki vielä tämän ja ensi viikon, 1.6. saakka, ti-su klo 11–18 (huomhuom! vapaa pääsy). Toki toivoisin, että mahdollisimman moni löytää paikalle, sillä näyttely on todella näkemisen arvoinen. Pyörällä pääsee helposti perille ja kahvipaussia kaipaaville tiedoksi, että Kaffa Roasteryn kahvipaahtimo ja Moko-kauppa ja -kahvila sijaitsevat sopivasti samassa korttelissa.

IMG_2873 (kopio)IMG_2889 (kopio)10305048_571839519598845_552785137247139929_n (kopio)

Tämä on projekti, josta on helppo olla ylpeä.
Onneksi olkoon kaikille näyttelyn taiteilijoille ja kiitos, kun saan olla taas mukana.

- Henriikka

Lisätiedot:
WWW.KUVANKEVAT.FI
2. ja 3. kuva: Kuvataideakatemia / Petri Summanen
Kuvien teokset: Karoliina Hellberg (1&5), Lotta Mattila (2), Klaus Kopu (6), Jaana Laakkonen (4), Sanna Brunila (6)

Valmis opinnäytetyö ja väsynyt, helpottunut Henriikka.

Tänään voin hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Kyllähän te minut tunnette, sain taas huomata tänään, kun sain seuraavan kommentin blogiin:

Henriikka, tule takaisin! Sellaisena kuin olit vielä joitakin viikkoja sitten. On ikävä!

Ja tiedättekö. Taidan olla takaisin. Palautin aamulla opinnäytetyöni. Kirjoitin sitä viime viikolla jokaikisenä päivänä vähintään kymmenen tuntia. Eilen istuin 16 tuntia pöydän ääressä ja kirjoitin. Kirjoitin, viilasin ja kirjoitin. Aamu yhdeksästä yö yhteen. Aamulla heräsin oikolukemaan ja kyllä, lähetin työn hetkeä yli yhdeksän. Ja olen väsynyt ja helpottunut.

Huomenna pääsen viettämään vapaapäivää, tänään olen ollut töissä ja Adidasheimon juoksutreeneissä. Silmät valuvat kiinni väkisinkin. Lisäksi iltapäivällä katsoin pari kertaa kaikki viimekesäiset reilivideot läpi ja olen nauranut ja vähän kaipuusta haikaillut. Tekisi niin paljon mieli reissuun. Muistan, kun pyöräilimme Kööpenhaminassa vanhalle huvipuistolle ja Janne ei ostanut mulle narunvetoa, vaikka räpsytin ripsiäni vinhaan. Muistan kuinka päätimme yhtäkkiä hypätä pois Skövdessä ja söimme ystävien kanssa pitsaa. Ja kuinka Janne voitti maailman naurettavimman kilpailun laivalla ja voitti jättikokoisen grillisetin. Oli niin hauskaa ja leppoisaa koko ajan, ainakin näin jälkeen päin.

Pariisissa satoi ja turistit jonottivat katakombeihin sadepäivän kunniaksi. Splitissä paistoi ja jäimme väsyneinä reissulaisina ruuhkarannoille, emmekä jaksaneet etsiä mitään uugeempaa. Ei aina tarvitse. Reissussa usein riittää jätski.

Toistan, tekisi niin paljon mieli reissuun. Mutta unelmat tuntuvat täysin toteutuneilta vain silloin, kun niiden toteutumista on odottanut.  Niin kuin opinnäytetyö, jonka valmistumiseen on laittanut tunteja ja taas tunteja. Saan taas viikonloppuni takaisin parin kuukauden jälkeen. Saan vapaat iltani ja käteni ja jalkani aivojen sijaan, käytännönläheisyyden akateemisuuden sijaan.

Voi Islanti, kyllä minä sinua odotan. Voi New York, voi Chile, voi Brasilia, Senegal ja Etiopia. Kyllä minä teitä odotan ja te minua.

Näistä pätkistä tuli toinenkin ajatus. Pitäisköhän sitä taas ruveta kyhäämään fiilisvideoita? Samalla meiningillä, mutta ihan arjesta vaan. Nyt kun on taas aikaa.

- Henriikka

Ps. Viime kesän reilijutut toisen blogin puolella.