Kevään paras taidenäyttely

IMG_2904 (kopio)

Puuhailen päivätöikseni kuvataiteen tuottamisen parissa. Rakastan sitä. Saan nähdä kuinka näyttelyt valmistuvat ja taiteilijat saavat työnsä valmiiksi ja yleisön nähtäville. Ihailen koko prosessia, sen hiljalleen kiihtyvää vauhtia ja jälkeen päin jopa viimeisiä juoksupäiviä. Valmiit näyttelyt kuitenkin kruunaavat kaiken, kun katsoo teoksia ja duunin päätökseen saaneita taiteilijoita. Sitten nostetaan maljaa ja hengähdetään. Ennen kuin seuraava näyttely koittaa.

Olen ollut kolme kevättä peräkkäin tuottamassa Kuvan Kevättä, Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyä. Tänäkin vuonna kokonaisuus on ilmiömäinen. 37 taiteilijaa, jotka tuovat kolmeen näyttelytilaan maalauksia, videoteoksia, valokuvaa, taidegrafiikkaa, veistoksia, installaatioita ja esimerkiksi performanssia.

10308320_567205806728883_1520354925666110567_n (kopio)1981941_559468757502588_5902745602831443392_n (kopio)

Näyttelypaikkoja on kolme, joista kaksi ensin kirjoitettua sijaitsevat vieretysten samassa Merikorttelin kiinteistössä:
Kuva/Tila, Merimiehenkatu 36 C (sisäpiha), 1. krs, 00150 Helsinki
Lisätila, Merimiehenkatu 36 B (sisäpiha), 3. krs, 00150 Helsinki
Galleria FAFA, Lönnrotinkatu 35, 00180 Helsinki

Näyttely on auki vielä tämän ja ensi viikon, 1.6. saakka, ti-su klo 11–18 (huomhuom! vapaa pääsy). Toki toivoisin, että mahdollisimman moni löytää paikalle, sillä näyttely on todella näkemisen arvoinen. Pyörällä pääsee helposti perille ja kahvipaussia kaipaaville tiedoksi, että Kaffa Roasteryn kahvipaahtimo ja Moko-kauppa ja -kahvila sijaitsevat sopivasti samassa korttelissa.

IMG_2873 (kopio)IMG_2889 (kopio)10305048_571839519598845_552785137247139929_n (kopio)

Tämä on projekti, josta on helppo olla ylpeä.
Onneksi olkoon kaikille näyttelyn taiteilijoille ja kiitos, kun saan olla taas mukana.

- Henriikka

Lisätiedot:
WWW.KUVANKEVAT.FI
2. ja 3. kuva: Kuvataideakatemia / Petri Summanen
Kuvien teokset: Karoliina Hellberg (1&5), Lotta Mattila (2), Klaus Kopu (6), Jaana Laakkonen (4), Sanna Brunila (6)

Valmis opinnäytetyö ja väsynyt, helpottunut Henriikka.

Tänään voin hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Kyllähän te minut tunnette, sain taas huomata tänään, kun sain seuraavan kommentin blogiin:

Henriikka, tule takaisin! Sellaisena kuin olit vielä joitakin viikkoja sitten. On ikävä!

Ja tiedättekö. Taidan olla takaisin. Palautin aamulla opinnäytetyöni. Kirjoitin sitä viime viikolla jokaikisenä päivänä vähintään kymmenen tuntia. Eilen istuin 16 tuntia pöydän ääressä ja kirjoitin. Kirjoitin, viilasin ja kirjoitin. Aamu yhdeksästä yö yhteen. Aamulla heräsin oikolukemaan ja kyllä, lähetin työn hetkeä yli yhdeksän. Ja olen väsynyt ja helpottunut.

Huomenna pääsen viettämään vapaapäivää, tänään olen ollut töissä ja Adidasheimon juoksutreeneissä. Silmät valuvat kiinni väkisinkin. Lisäksi iltapäivällä katsoin pari kertaa kaikki viimekesäiset reilivideot läpi ja olen nauranut ja vähän kaipuusta haikaillut. Tekisi niin paljon mieli reissuun. Muistan, kun pyöräilimme Kööpenhaminassa vanhalle huvipuistolle ja Janne ei ostanut mulle narunvetoa, vaikka räpsytin ripsiäni vinhaan. Muistan kuinka päätimme yhtäkkiä hypätä pois Skövdessä ja söimme ystävien kanssa pitsaa. Ja kuinka Janne voitti maailman naurettavimman kilpailun laivalla ja voitti jättikokoisen grillisetin. Oli niin hauskaa ja leppoisaa koko ajan, ainakin näin jälkeen päin.

Pariisissa satoi ja turistit jonottivat katakombeihin sadepäivän kunniaksi. Splitissä paistoi ja jäimme väsyneinä reissulaisina ruuhkarannoille, emmekä jaksaneet etsiä mitään uugeempaa. Ei aina tarvitse. Reissussa usein riittää jätski.

Toistan, tekisi niin paljon mieli reissuun. Mutta unelmat tuntuvat täysin toteutuneilta vain silloin, kun niiden toteutumista on odottanut.  Niin kuin opinnäytetyö, jonka valmistumiseen on laittanut tunteja ja taas tunteja. Saan taas viikonloppuni takaisin parin kuukauden jälkeen. Saan vapaat iltani ja käteni ja jalkani aivojen sijaan, käytännönläheisyyden akateemisuuden sijaan.

Voi Islanti, kyllä minä sinua odotan. Voi New York, voi Chile, voi Brasilia, Senegal ja Etiopia. Kyllä minä teitä odotan ja te minua.

Näistä pätkistä tuli toinenkin ajatus. Pitäisköhän sitä taas ruveta kyhäämään fiilisvideoita? Samalla meiningillä, mutta ihan arjesta vaan. Nyt kun on taas aikaa.

- Henriikka

Ps. Viime kesän reilijutut toisen blogin puolella.

Kirjastotyttö collegehousuissa.

collegehousu1

Nämä uuden vuoden jälkeiset löllöpäivät eivät suoraan sanottuna ole olleet tyylillisesti mitään kirkkaimpia kruunujani. Olen yrittänyt saada opinnäytetyötä oralle, ja ajatukset ovat pyörineet kuvataiteessa ja palvelupoluissa vaatevalintoja enemmän.

Jep, se olen minä, joka kököttää quasimodona Arabianrannan kirjastossa. Annan itselleni välillä luvan valita lukupöydän sijasta nojatuolin. En todellakaan ergonomian takia, vaan sen mahdollisuuden takia, että viihtyisin siinä tylsää tuolia kauemmin.

collegehousu3collegehousu4

Huomaan saavani asioita aikaiseksi vasta, kun olen vähän meikannut tai vähintään pukenut jotain päälleni. Nämä kirjastopäivät ovat siitä vaikeita, että mukavuuden ja tyylikkyyden välillä tasapainottelu on joskus haastavaa. Tällä kertaa puin mustat nilkkurit,  porkkana-colleget ja sinisen kauluspaidan. Juuri niin asiallista, ettei lounastauolla hävetä ja samalla niin rentoa, että vaatteille ei tarvitse uhrata ylimääräistä ajatusta.

collegehousu2

Ja ei hätää, en aio suoltaa tänne blogiini oppariahdistusta. Kandi-, oppari-, gradu -vuodatukset ovat tylsimpiä sitten sukuluetteloiden.

Nyt soi Coldplay ja mietin, mikä sai minut valitsemaan levyhyllystä tuon äärettömän hyvän, mutta samalla täysin mitäänsanomattoman bändin.

Hyvää sunnuntaita. Huomennakin saa nukkua pitkään.

- Henriikka

korvikset/Poola Kataryna, housut/Hanna Saren, paita/COS, kengät/Bianco Footwear